Lämminvesivaraajia valmistetaan tyypillisesti kolmesta eri materiaalista:
- kuparivuorattu teräs
- ruostumaton teräs
- emalipinnoitettu teräs
Yleisimmin Suomessa käytetään ruostumattomasta teräksestä valmistettuja lämminvesivaraajia.
Sopiva materiaali valitaan vesilaadun mukaan. Jos rakennus on kunnallisessa vesiverkossa, mikä tahansa edellä mainituista sopii kohteeseesi. Muussa tapauksessa varaaja on hyvä valita vesinäytteen perusteella.
Ruostumattomasta teräksestä valmistettu varaaja on laajalti Suomessa käytössä, mutta se ei sovi käytettäväksi kovan (kalkki- tai mineraalipitoinen) veden eikä rautapitoisen veden kanssa, muutoin riskinä on pistesyöpymä ja käyttöiän aleneminen. Ruostumattomasta teräksestä valmistetussa varaajassa ei tarvitse käyttää anodia (niin kutsuttu uhrimetalli).
Kuparivaippainen varaaja sopii hyvin useimpien vesilaatujen kanssa, eikä se tarvitse anodia. Vältä kuitenkin käyttämästä kuparivaippaista varaajaa, mikäli vesi on hapanta (alhainen pH-arvo) tai rautapitoista.
Emalipinnoitettua varaaja sopii lähes kaikille vesilaaduille, mutta sitä ei tule käyttää jos veden fluoridipitoisuus on poikkeuksellisen korkea. Emaloidun varaajan kanssa käytetään suojaavaa anodia eli uhrimetallia. Koska anodi reagoi veden kanssa, anodin kuntoa tulee seurata noin joka toinen vuosi ja tarvittaessa vaihtaa uuteen. Jos vedessä on mangaania, vesi voi tuoksua epämiellyttävälle, sillä mangaani reagoi anodin magnesiumin kanssa - tällöin voitaisiin käyttää esimerkiksi sinkkianodia.